Vuoden 2020 kesä

Odotin innolla tämän vuoden kesää. Tällä kertaa voin rehellisesti myöntää, ettei kesä ollut mikään paras. Ystäviä ehdin jonkun verran näkemään, mutta aika meni pitkälti terveysongelmien ja töiden parissa. Työnteosta kuitenkin nautin ja odotinkin aina vapaapäivinä työvuoroja innolla. Vapaa-ajalla tuntui ettei oikeen huvita tehdä mitään ja töissä taas puuhaa riitti niin paljon, että se piti hereillä ja mielen iloisena. Vappuna riitti myös surua, kun 12-vuotias Bella-koiramme nukkui pois. Kesäkuussa perhe lisääntyi yhdellä 2-vuotiaalla Jäbällä. Meri- ja järviveden ollessa riittävän lämmintä käytiin Jäbän kanssa opettelemassa uimista, mutta joka kerta se päätyi siihen, että se ui mun syliin. Täytyy ensikesänä harjoitella lisää, vaikka suloinen näkyhän sekin on kun saksanpaimenkoira käyttäytyy vedessä, kuin pieni sylikoira tai ui reppuselässä. 

Kirjoitin keväällä siitä, kun maaliskuusta treenimäärät putosivat rajusti. Olin useamman viikon sairaana ja tämän jälkeen treenaaminen alkoi tuntua erittäin raskaalta. Kevytkin treenaaminen saattoi aiheuttaa salin vessassa yökkäilyn tai hölkkälenkillä sykkeen nousun kahteensataan. Vatsaan alkoi sattua yhä useammin ja yleisvointi heiketä vähän. Vain vähän. Juuri ennen poliisikoulun pääsykokeita sain terveyskeskuksesta laboratoriotuloksia luettavaksi ja huomiota herätti alhainen hemoglobiini. Pääsykokeet olivat pahimpaan allergia-aikaan ja tuntui, ettei ulkona saanut edes henkeä. En koko keväänä ollut juossut niin heikosti, kun pääsykoepäivänä. Kokeet päättyivät nopeasti, joten pääsin takaisin jatkamaan yöunia lämmön noustessa. 

Kesäkuun alkuvaiheilla sain vihdoin vartijakortin käsiini ja oli aika aloittaa työnteko. Jostain syystä asetin itselleni vähän turhankin kovat paineet ja ensimmäiset vuorot jännittivät enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tietysti ne menivät hyvin ja jännääminen oli ihan turhaa! Olin erittäin iloinen, kun pääsin takaisin töiden pariin. On ihan huippua olla työpaikassa jossa viihtyy. 

Kesän jatkuessa väsymys vaan kasvoi, entistä useemmin oli taas huono olo ja välillä näkö sumeni, kun huippasi niin paljon. Muutaman kerran sain paniikkikohtauksia ja heinäkuun alusta hakeuduin lääkäriin. Sieltä sain apua ahdistuksen hoidossa. Olin todella hämmentynyt siitä, miten henkinen vointi voi olla niin huono, vaikka kaikki elämässä rullasi erinomaisesti. Huomasin, että oireeni olivat yleensä pahempia vapaapäivinä ja töissä pysyin hyväntuulisena. Söin hetken lääkkeitä ahdistuksen hoitoon, mutta lopetin ne kuukauden jälkeen, kun koin tarpeen niin vähäiseksi. Tämän jälkeen samanlaisia päiviä, kuin juhannuksen jälkeen ei ole ollut. 

Sain heinäkuussa lähetteen myös kastroskopiaan, eli vatsalaukun tähystykseen ja sieltä ilmeni mahakatarri. Lääkäri ohjasi minut myös gynekologille, jonka vastaanotolla sain endometrioosi-diagnoosin. Kaikkien tulehduksien keskellä odottelen edelleen myös Meilahteen läheteaikaa, jossa tutkitaan vatsaa lisää. 

Nyt ensiviikolla olen menossa vielä lääkärin vastaanotolle. Olen tässä kuukauden aikana perehtynyt Sjögrenin oireyhtymään. Papan luota löytyi mummin kirjoituksia kyseisestä aiheesta hänen omista kokemuksistaan. Olisipa vielä päivä, kun voisin kysellä häneltä lisää. Keväästä alkaen minulla on alkanut uusia kyseiseen oireyhtymään viittaavia oireita. Alussa hetken epäilin, joskos Fibromyalgia olisi taas hiipimässä esiin, mutta pian huomasin, että oireet viittaisivat enemmän tuohon Sjögreniin. Toivon kovasti, että se voitaisiin todeta tai poissulkea ja tämän hetkisiin oireisiin, erityisesti limakalvojen, ihon ja silmien kuivuuteen saisi apua. 

Väsymys on ollut valloilla kuitenkin koko ajan  ja nyt viimeiset päivät on taas ollut aika heikko olo. 

Kaikista terveyshuolista huolimatta elämäniloni on pysynyt edelleen tapissa ja nautin täydellä tehosta jokaisesta päivästä! Vaikka piirivartijatyöt ovat päättymässä nyt syyskuun lopussa, innolla odotan uusia haasteita ja omaa aikaa. Pääsen näkemään ystäviä ja treenaamaan, ellei uudet työt imaise jälleen mukaansa. 

Kesän lopussa käytiin viettämässä äidin kanssa laatuaikaa suuntaamalla Itä-rajalle Outlet-kylä Zsareen. Mukaan saattoi ehkä tarttua kuudet kengät, mutta en myönnä mitään! Käytiin paluumatkalla myös pyörähtämässä kahvilla Kotkassa merimuseo Vellamossa.