Kun olen terve aion...

Vuosi 2020, jatkuen vuoteen 2021 on varmasti vaikuttanut Covid19:n seurauksena lähes jokaisen elämään. Haluan lähettää jaksuhalit ihan jokaiselle.💓  Toivottavasti ensi vuosi kohtelisi meitä jo paremmin ja päästäisiin vihdoin palaamaan normaalitilaan ilman rajoituksia ja maskeja.

Minuun korona ei kauheasti ole vaikuttanut... Ainakaan vielä. Kuitenkin on se meidänkin elämässä näkynyt. Erityisesti terveysasioissa avun saaminen on ollut erilaista. Tiettyjä palveluita olen saanut jopa normaalia nopeammin, mutta sitten on taas niitä vähemmän akuutteja, joissa kestää, kestää ja kestää. Töistä olen ollut poissa talven aikana aika paljon kahdestakin syystä: Vointini on ollut aika huono ja oireisena, kun ei töissä saisi olla...

Paljon on ehtinyt kesän jälkeen tapahtua. Enää en voi sanoa olevani itä-helsinkiläinen! Kuten olen saattanut joskus mainitakin, muutot eivät ole ikinä ollut oikein mun juttu. Tällä kertaa kuitenkin tilanne oli aivan toinen. Muutto meni nopeasti ja helposti ilman suurta stressiä. Muutto sattu osumaan sopivaan saumaan, kun työt vartijana oli juuri päättynyt ja reilu kuukausi oli aikaa uusien töiden aloitukseen. Ei tää Vantaalla asuminen oo hassumpaa! Ihanaa on ollut sisustaa, askarrella ja mä oon aivan täysin hurahtanut taas Pinterestiin. Tuntuu, että koko ajan on joku projekti käynnissä ja jono se vaan kasvaa. 

Työt uudessa paikassa ei lähtenyt ihan odotetulla tavalla käyntiin. Tulin sairaaksi oppivuorojen jälkeen ja töihin en voinut sitten mennä erityisesti tuon koronan takia, mutta eipä se vointikaan mitenkään kovin hehkeä ollut. Sairastelu vaan jatkui ja jatkui. Kävin tekemässä joitakin vuoroja ja sitten taas uutta saikkua... Vaikka ei sille mitään voinut, tuntui silti pahalta ajatella minkälaisen kuvan annan itsestäni heti työntekijänä, kun enhän mä edellisessä duunissa joutunut saikuttamaan juuri yhtään. Kaiken päälle tammikuussa toteutu yksi pahimmista peloistani, kun nukuin pommiin ja heräsin esimiehen puheluun. Vointini oli heikentynyt paljon entisestään edellisten viikkojen aikana. Kyse ei ollut enää flunssasta vaan jostain ihan muusta. Töihin saapuessa olo oli niin kamala, että tajusin olevani aivan väärässä paikassa. Sen jälkeen sänky olikin reippaan kuukauden mun paras ystävä 24/7.

Kävin tammikuussa lääkärissä lähinnä saikkutodistuksen ja pitkittyneen sairastelun takia ja sain sieltä lähetteet verikokeisiin jossa katsottiin perusverenkuvan lisäksi ferritiini ja D-vitamiini. Tulokset eivät olleetkaan mitä parhaimmat. Ferritiini oli niin alhainen, että varastorautaa tuskimpa kehostani enää löytyy ja D-vitamiinikin oli paljon viitearvojen alapuolella. Aloitin heti lisäravinteiden popsimisen uudelleen. 

Viime vuoden kaikki epämääräiset oireet, kun listasin yhteen tajusinkin lähes kaiken olevan raudanpuutetta ilman anemiaa tai oikeestaan anemialla. Listasin 40 mun oiretta paperille, jotka kaikki vielä viittaa kyseiseen vaivaan. Tällä hetkellä odottelen, että 3 kuukautta on raudan aloituksesta kulunut ja sitten pääsen taas ottamaan kontrollit ja asiaa selvittelemään enemmän. Ferritiinin hoito ainakin meillä täällä kotoSuomessa on osoittanut vähätellyksi ja hankalaksi, mutta oikeiden lääkäreiden löytyessä saa tähänkin asiaan onneksi apua. 

Sjögrenin syndromaa minulla ei verikokeiden perusteella pystytty toteamaan. Gastraatti liittynee myöskin jollain tapaa tuohon raudanpuutteeseen ilmeisesti, joten toivottavasti nekin vaivat saataisiin pian hoidettua. Sain myös vihdoin aikaiseksi soittaa hammaslääkäriin. Mun hampaat varmaan sulaa suuhun, kun oksentelusta on tullut jo viikottainen rutiinitoimenpide, eikä siihenkään ole syy selvinnyt.

Nyt olen viimeiset 3 viikkoa ollut töissä ja ottanut jopa yhden extravuoron! Toivottavasti ei enää tarvitsisi kevään aikana saikutella. Oloni on ollut vähän parempi joinakin päivinä ja töissäkin on ollut paljon kivempaa. On toki ollut päiviä, kun silmät painuu vaan kiinni ja jalat ei vie eteenpäin.