Heihei sairaala!

2.3 keskiviikkona oli viimeinen fysioterapiakäynti sairaalanpuolella. Positiivistä sehän vaan on, koska se kertoo sen, että vointi menee parempaan päin. Nyt en siis enään sinne kipu poliklinikallekkaan kuulu. Meen takas terveyskeskuksen fysioterapiaan. Luin tässä yksi päivä viimisen puolentoista vuoden ajalta epikriisejä. Siinä oli mielenkiintoista nähdä ja ajatella, miten vointi on mennyt parempaan suuntaan, ja mitä kaikkea ajan kanssa tuli yms. Jotenkin hyvä saada sellaista vertailua. Kuitenkin nyt tässä tälläviikolla on ollut vähän haastavempaa psyykkisten oireiden kanssa. Tiistai oli pahinpäivä. Mua vaan huimasi, pää oli niin kipeä, etten voinut muuta kun vaan nukkua, heti kun liikuin oksetti. Oli vaan ihan kamala ja heikko olo. Jotenkin sellanen tarkkaavaisuus ja huomiokyky oli ihan kadonnut. Ajattelin. että auttaisi pieni kävely raikkaassa ulkoilmassa. Mutta ei, ei auttanut. Maanantaina olo ei ollut niin paha, mutta oli sillonkin tosi hankalaa olla. Keskiviikkona menin vaan musantunneille, koska ajattelin, ettei se rasittaisi mua henkisesti yhtään, mutta varmaan se soitto ja äänet aiheutti mulle uudelleen tosi pahan olon. Tuntu että menin kokoajan vähän lukkoon ja se huimaus ja pääkipu tuli takaisin, en pystynyt hahmottamaan edes nuotteja ja pianon koskettimia. Illemmalla oli jo parempi olo ja menin satsille salille muutamaksi tunniksi, kun se urheilu on vähän jäänyt vähälle fyysisten vammojen takia. en myöskään loppuviikkona ole mennyt kouluun, koska on vaan parempi levätä. Mutta mistä tämä johtuu?

Epäilen että vaan siitä rasituksesta mikä on lomanjälkeen tullut. Oon ottanut ehkä vähän suuren askeleen ja ollut yhtäkkiä useita tunteja koulussa. Sitä tietoa on tullut vaan parinviikon aikana tullut niin paljon. Sitä on niin vaikea selittää, mutta se vaan lamaannuttaa mut. Aikasemmin en edes pystynyt olemaan yhtä tuntia pitempään. Oon nyt yrittänyt olla esim 10-15 ja siis ollutkin, ja sen lisäksi opiskellut paljon kotona, mutta se vaan on ollut liikaa. Oon kuvitellut että oloni olis parempi mitä se oikeasti on. Nyt vaan olen levännyt tämän vikoon ja toivon, että ensi viikolla taas voisin käydä koulussa.