Kuulumiset kesästä alkusyksyyn

Aloin luonnostelemaan tätä postausta jo tämän vuoden kesäkuussa. Julkaisuaikataulu viivästyi heinäkuusta tapahtui jotain niin traagista, että on ollut parempi ottaa omaa aikaa ja tarkastella nyt kokonaisuutta isommalta aikaväliltä. Paljon on mahtunut surua, mutta myös onnenkyyneleitä, uuden oppimista ja onnistumisia!

 

Tähän alkuun näytän teille kesäkuun tekstini sisällön:

"Toivottavasti tästä kesästä tulisi lämmin ja aurinkoinen, että pääsisi taas nauttimaan ihanasta säästä, ulkoilemaan ja uimaan. Ostin valmiiksi jo Jäbälle pelastusliivit, jotta päästään opettelemaan uimista. Jäbä, kun viime kesänä osas vaan uida suoraan mun syliin ja siinä se sitten köllötteli enemmän tai vähemmän tyytyväisenä.

Terveyden puolesta vointi on ollut jo paljon parempi. Se lähti selvästi maaliskuussa kohenemaan. Syynä varmasti aurinko ja kesän saapuminen, mutta myös ravintolisien ahkera syöminen. Se pitkään kestänyt flunssakierre loppu kokonaan ja oon pysynyt tosi terveenä.

Nyt kesän työskentelen erään kodin hälytysjärjestelmiä tarjoavan yrityksen hälytyskeskuksessa. Teen enimmäkseen päivävuoroja, joten se tukee hyvin rytmin rakentamista. 

Jääkiekon puolella tänä keväänä päätin perustaa toisen joukkueen naisten harrastesarjaan. Sen parissa on mennyt aikaa aika paljonkin, mutta nyt on vihdoin joukkue jo melkein kasassa ja suunnitelmat tehty. Jotenkin tää koronatauko on antanut ihan uutta virtaa ja toivottavasti tämä sama flow pysyisi läpi koko tulevan kauden."

Kesä lähti mukavasti käyntiin uudessa työpaikassa sitten heinäkuun alussa muserruinkin täysin. Tavallisesta ihanasta mökkireissusta olisi voinut kirjoittaa kirjan "Painajainen järven rannalla". Mukava mökki-ilta muuttuikin reissuksi niin Hämeenlinnan evidensiaan kuin myös Hämenelinnan päivystykseen. Seurauksena menetin mun 3,5 vuotiaan Jäbä-koiran. Jäbän kuolema tuli niin yllättäen, että edelleen kirjoitan tätä kyynel silmässä. Ikävä on vaan ihan mahdoton! Vaikka olen elämäni aikana haudannut 2 koiraa ja kaksi pupua, tämä tuntuu aivan eriltä. Sain aivan hirveästi tukea kaiken tapahtuneen jälkeen ja siitä haluan kiittää aivan jokaista. Oli ihana huomata, että vaikean paikan edessä tukea sai niin paljon! 💓  

Mun ja Jäbän tarinan viimeinen päivä oli ihanin ennen maailman epäonnisinta hetkeä. Yö nukuttiin Jäbä kainalossa. Aamulla sain muutaman märän pusun ja siitä oli hyvä nousta pakkaamaan mökkireissua varten. Katselin niin ylpeänä pakkailun ohessa Jäbän onnen määrää, kun se ravasi portaita ylhäältä alas vaan siitä ilosta, että vihdoin oli oppinut tämän taidon! Istuskelin omakotitalon pihassa juoden aamusmoothieta ja katselin touhukasta susihukkaa. Välillä leikittiin yhdessä ja sitten taas jatkoin aamupalaa. Jäbällä oli kova tarve puolustaa aarteita, joten harjoiteltiin aamutuimaan myös kepin antamista takaisin. Sitten taas kirmailtiin yhdessä pihalla. Aamupalan ja leikkihetken jälkeen pakattiin autoon kaikki tärkeimmät. Eli Jäbälle reppu, pelastusliivit (joita oltiin jo ehditty useammankin kerran käyttämään), harjat, vedet ja herkut. Motarilla kurvailessa vilkuilin takapenkille nuorta nautiskelevaa pitkäkuonoa. Olin niin täynnä rakkautta. Aika pian mökille saapuessa otettiin Jäbä mukaan ja lähdettiin Keinuhongan tilalle. Otin siellä ihan täydellisen mansikkasiiderin jos ehkä toisenkin! Olin jälleen kerran niin ylpeä tästä herrasta, joka keräsi rauhallisuudellaan ja suloisuudellaan kehuja keskellä ihanaa kesäpäivää. Keinuhongan jälkeen oli aika lähteä uimaan. Mukana oli kesän uusin ja siistein ostos: SUP-lauta! JÄBÄ OPPI VIHDOIN UIMAAN! Voi taas sitä onnen ja ylpeyden määrää. Se oli vaan jotain niin siistiä, kun ei uiminen tullut aivan luonnostaan ja vaati harjoitusta. Lopussa Jäbä tuli myös tekemään mun kanssa SUP-laudalla pienen kunniakierroksen. Uinnin jälkeen grillattiin ja oli vielä tarkoitus lähteä uudelleen uimaan, mutta valmisteluiden aikana tapahtui jotain tosi ikävää ja se oli Jäbän viimeinen päivä. Tehtiin paljon ihania asioita ja Jäbä nautti hirveästi. Muistoksi jäi tuo ja kaikki edellisetkin hetket, joita ehti kertymään. Lepää rauhassa mamman poika 💓 

Jäbän viimeinen suppaus

Elämä kuitenkin jatkuu. Työt jatkuivat ja sain myös opiskelupaikan! Kesän lopussa lähdin opiskelemaan Liiketalouden tradenomiksi ja tällä tiellä ollaan. Vaikka poliisikoulu on suuri haaveeni, niin on myös ollut oman yrityksen perustaminen. Paljon ajatuksia ja ideoita olen käsitellyt ja koska ideat eivät poissulje toisiaan, olen kehittelemässä koko ajan toimivaa konseptia ja sitä omaa juttua! Koulussa mulla on super mukava luokka ja motivaatio on vain kasvanut opiskeluiden edetessä! Innolla odotan tulevaa. 

Jääkiekko kahden joukkueen parissa on lähtenyt myös käyntiin loistavasti, vaikka tehtävää on ollut todella todella paljon! Tällä viikolla myös ensimmäisen kerran sitten puoleentoista vuoteen salilla ei tullut huono olo! Tästä hyvänä aasin siltana terveyasioihin:

Hemmottelin itseäni koulun alkaessa ja kannatti!

Kesällä tuli rampattua yllättävän paljon lääkärissä. Sain uusia diagnooseja vanhan ympärille ja koin vihdoin, että asiat edistyy. Koska ferritiiniarvot olivat niin alhaiset sain rautainfuusion. Heti infuusion jälkeen kipeyty lihakset tosi paljon, sit vähitellen alko väsyttää ja väsyttää enemmän. Levottomat jalat paheni aika paljon, ja jossain vaiheessa se oli jo tosi häiritsevää. Ei ihme, että väsytti, kun jopa unissani juoksin pikajuoksun maailmanennätystä. Totesin myös kesän alussa lääkärille, että edelleen yhä enemmän mulla on ongelmia vatsan kanssa. Kyselin lääkäriltä aijotaanko vatsaa enää tähystää uudelleen, kun edellisenä vuonna oli kuitenkin löydös sopinut vatsagastraattiin ja pitkin talvea oireet tähän liittyen olivat pahentuneet. Tähystystä varattaessa sanoin, etten suostu kuitenkaan ilman nukutusta tähän menemään. Vakuutuksien takia päädyttiin ratkaisuun, että saan esilääkityksen, mutta olen kuitenkin hereillä. Nyt jälkikäteen koettua voin paljastaa että seuraava tähystys tapahtuu NukkuMatin kanssa! Apu oli niin minimalistinen, että olisin pärjännyt ilmankin. Löydöksenä oli kuitenkin ruokatorven tulehdus, refluksi (mikä ei nyt uusi juttu varsinaisesti ollut) ja palleatyrä. Sain vihdoin Somacin tilalle lääkityksen, mikä toimi. Vasta nyt lääkkeiden jälkeen ymmärrän epämukavien oireiden olleen aitoja ja johtuneen tästä. Viime talvena oksentelin useita kertoja viikossa ja jatkuvasti tuntui aika vaikeasti selitettävällä tavalla kurkussa kuristava tunne tai kun pala olisi kurkussa. Nyt hiljalleen alkaa tuo kuurimainen lääkitys loppumaan ja aika palata lääkärin juttusille. Heti, kun unohdan ottaa muutamana päivänä lääkkeet, oireet alkavat palata. Myös ferritiiniarvot tullaan kontrolloimaan tässä syksyllä. Levottomat jalat ovat hiljalleen helpottaneet, joten seuranta niiden osalta on vielä käynnissä. 

Kuvassa siskoni Vainu tädillä yökylässä💓

Sain myös kesällä ajat työterveyspsykologille ja ravitsemusterapeutille. Ravitsemusterapeutin käynneistä en kokenut saavani oikein mitään suurta iloa ja hyötyä, mutta työterveyspsykologin vastaanotolla voisin käydä vaikka viikottain. Joka kerta lopetin etävastaanoton niin onnessani, motivoituneena ja hymyssä suin. Niistä käynneistä oli todella paljon apua ja sain juuri tarvitsemaani tukea kaiken keskellä. 

Mutta summasummarum jälleen: Nyt vihdoin salilla käyminen tuntui hyvältä ja hyvin toiveikkaana odotan, että vihdoin pääsisin pitkän tauon jälkeen treenaamaan kunnolla! Myös ensimmäinen jääkiekkomatsi on jo pelattu tähän kauteen. Vaikka refluksi vaivasi kovasti, toivottavasti myös sen saralla olisi tiedossa helpotusta. Tällä viikolla kävin myös harjoittelemassa Hockey Basessa rannelaukausta ja lämäriä. Jaksoin olla siellä jopa lähes kolme tuntia, ilman psyykkistä tai fyysistä uupumusta! Toki loppua kohden alkoi väsymään, mutta aivan kuten kuka tahansa. 

Syksyn lehdet suoraan kotipihalta

Ihanaa syksyä!

💓: Silja