Ihania hetkiä, upeita muistoja vuodelta 2019



Ihan just alkaa uusi vuosikymmen, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että elämme seuraavat 10 vuotta 20-lukua! Näen 20-luvun omalla kohdallani täynnä mahdollisuuksia, onnistumisia ja tärkeitä elämään kuuluvia hetkiä. Iloja ja suruja. En halua kuulostaa pessimistiltä, mutta jollain tapaa odotan myös alamäkiä tai epäonnistumisia, joista pääsen yli entistä vahvempana naisena! Tulevana vuonna kaikki ovet ovat auki. Olen miettinyt monia vaihtoehtoja, kuten AuPairiksi lähtemistä, poliisikouluun hakemista tai jonkin aikaa vain töiden tekemistä.













Mutta nyt mennään vuoteen 2019! Vuosi meni tasaisesti valmentaessa, vartijan töitä tehdessä ja koulua käydessä. Olen niin onnellinen erityisesti ystävistä, joiden kanssa koin niin ikimuistoisia hetkiä. Olen myös niin onnellinen katsoessani valmentamieni pelaajien kehitystä. Onnellinen myös siitä, että olen pystynyt pelaamaan jääkiekkoa. On se vaan niin siistiä varsinkin, kun ympärilläni on niin huippujengiä! Naisten MM-kisat myös järjestettiin huhtikuussa ja oli todella hieno juttu päästä myös itse siinne kisojen ajaksi. Tehtävääni kuului hoitaa Snow teamin asioita taustalla. Kävin myös itse kuitenkin muutaman kerran pyörähtämässä jäällä!







Tästä vuodesta jäi käteen ennen kaikkea kokemusta. Tajusin kesän aikana jolloin tein vartijan duunia sen, kuinka kuplassa olen elänyt. Tietyllä tapaa työssä keskittyi ja näki sen mitkä asiat ovat huonosti ja vastapainoksi työpäivien jälkeen taas sai palata siihen omaan kuplaan, jossa kaikki asiat ovat suhteellisen hyvin. Jollain tapaa se kiltti Silja, joka tahtoo miellyttää kaikkia katosi. Opin, että kaikkia ei tarvitse  ja aina ei tarvitse olla kiltti. Nyt osaan käydä paljon paremmin vakavempia keskusteluita ottamatta niistä itseeni ja käsitellä ikäviä asioita, sekä poistaa sellaisia asioita omasta elämästäni, joiden tiedän olevan huonoksi minulle. Oli ihan huippua tehdä 4kk töitä, josta nautti. Joka päivä tuntui kivalta mennä töihin ja mikäs sen parempaa olikaan, kuin vapaapäivinäkin välillä ottaa vuoroja. Ja tietysti se, mikä töistä teki niin kivaa oli ihan huiput työkaverit ja muut kesän aikana töissä tapaamani ihmiset!



Kesällä oli vaan muutamia paria päiviää pitempiä vapaapäivinä. Käytin ne lätkäleiriin, ruisrockkiin ja Tallinnan reissuun. Nämä ihanien ystävien kesken. Yhtenä vapaapäivänä osallistuin myös aika spontaanisti streethockey-turnaukseen! Oon monena vuonna miettinyt, että olispa kiva päästä pelaamaan sinne ja nyt se tapahtui.





Myös viimeinen vuosi luokiossa alkoi! Koulussa ei kuitenkaan enään niin paljon tarvinnut käydä, koska lähes kaikki kurssit kertauskursseja lukuunottamatta oli jo käyty. Keväällä kirjoitin psykologiasta M:n ja syksyllä matikasta C:n. Lukemalla olisin toki pystynyt paljon parempaan, mutta varsinkin syksyllä kirjoituksiin asti valmensin, olin vartijana ja kävin koulua. Vapaa-ajalla ei oikeen jaksanut enää lukea, joten olen ihan tyytyväinen vaikka ei niitä älliä kirjotuksista tullutkaan.










Kävin kirjoitusten jälkeen toisessa jaksossa vain kahta kurssia. Koin, että hyvä ehtiä kunnolla levätä ja latautua ennen kaikista viimeistä, kolmatta jaksoa, jolloin pitää jo keskittyä täysillä kevään kirjoituksiin. Ehdin jopa tekemään muutamia pienempiä reissuja. Kävin Rovaniemellä ja muutaman kerran myös pohjanmaalla. Kuitenkin marraskuun alusta lähti alamäki. Koko marraskuun vapaa-aika menikin melkeempä nukkuessa. Väsytti ihan hirveesti. Kesästä asti oli koko ajan niin paljon puuhaa, etten ehtinyt pahemmin edes sohvalle istahtaa. Toisessa jaksossa saikin luvan kanssa vähän levähtää ja tuntu, että tarvitsin sitä todella. Marraskuun toisella viikolla olin edellisten vuosien tapaan kolaamassa Karjala-turnauksessa. Turnauksen ensimmäisenä päivänä lonkkaan alkoi sattua ihan kamalasti. Viimeisenä turnauspäivänä oli myös alaselkä todella kipeä. En oikeen tiedä mistä ne yhtäkkiä kipeytyi, mutta siitä seuraavalla viikolla syömäni lääkkeet aiheuttivat viimeistään sen kovan väsymyksen ja vuorokaudessa unentarve olikin melkeempä se 14h. 







Se palautuminen kaikesta loppuen lopuksi tuntuikin aika raskaalta. Liika nukkuminen aiheuttaa aina muita ongelmia. Jatkuva väsymys aiheutti ruokahaluttomuutta, ja se etten syönyt taas sen, että huippasi aika paljon ja aivot oli muutenkin aika sumussa. Eihän siinä kunnossa tunnu energiseltä ja huvita liikkuakaan. Tässä kuopassa ollessa kuitenkin fysioterapia-käynnillä puhuttiin siitä, että tarvii ottaa niskasta kiinni ja keskittyä entistä enemmän hyvinvointiin. Tehdä asiat samalla tavalla, kuin siitä käynnistä 3 viikkoa takaperin, jolloin kaikki oli hyvin ja tuntui todella energiseltä ja onnelliselta!











Mikäs sen parempi stratti taas kohti parempaa elämää olikaan, kuin reissu Fuenteventuraan joulukuussa! Kävin myös juuri ennen vuoden vaihtumista virkistymässä Tukholman risteilyllä. Mitä toivon vuodelta 2020 on se, että keskityn todella itseeni. Loppuen lopuksi vain minä itse voin päättää olenko onnellinen vai en. Kukaan muu ei mua onnettomaksi voi tehdä, jos päätän itse olla onnellinen. Tavoittellisesti haluan mennä sitä kohti ja tehdä asioita jotka saavat hymyn kasvoilleni!



 ❤️ Silja



Kommentit

Suositut tekstit