Takaisin rutiiniin

Tiistaina se alkoi: koulu! Ahdisti jo ensimmäisenä päivänä, mikä tuntui oudolta, sillä joka vuosihan olen ensimmäisenä päivänä ollut innoissani ja herännyt aikaisin. Illalla oli reenit. Oheis-harjoituksissa tein sen minkä pystyin, yritin parhaani. Jäällä olin 50 minuuttia. Loppuvaiheessa tuntui ettei vaan reidet kestä. Särki paljon käsiin ja jalkoihin. Ei ensimmäisissä reeneissä  Seuraavana päivänä lähdin 12 aikaan koulusta fysioterapiaan. Torstaina jaksoin olla kokopäivän ja perjantaina olin ensimmäisen tunnin, jonka jälkeen oli psyk. polilla 2. aikaa. En ollut koko viikkoon saanut alkuyöstä unta, joten olin aika puhki. Pe ja la yöt nukuin hyvin, mutta jostain kummallisesta syystä sunnuntaina, vaikka menin nukkumaan ennen 10 nukahdin vasta 1 aikoihin. Aamulla sattui mahaan kun piti mennä kouluun. Sama toistui koko viikon. Vatsaan sattui, särki kovasti, olo oli voimaton, ahdistunut ja väsynyt. Olin ainoastaan keskiviikkona olin iltapäivällä reilu tunnin koulussa.

Tänään menin treeneihin. En ole koko viikkoon ollut. Se on tehnyt olon aika kurjaksi myös, sillä olen halunnut mennä, mutta en vain ole kyennyt. Jäällä tuntui, että kaikki meni todella hyvin aluksi. Ensimmäiset 35minuuttia. Yllättävän hyvin! Mutta sitten... se vain yhtäkkiä tapahtui. Kroppa alkoi mennä voimattomaksi, aivan kamala särky, silmissä sumeni ja alkoi pyörryttämään 45 minuutin kohdalla lähdin koppiin. Olin 35 minuuttia ollut jäällä ilman suurempia kipuja en edes tuntenut niitä, se oli hieno juttu! Nyt mielenkiinnolla katselen miten ensiviikko sujuu treeneissä ja koulussa.